Kuten Varpu jo edellisessä postauksessa kertoi, on tämä kesän alku ollut meidän perheessä surullista aikaa. Meille hyvin rakas mummo menehtyi seitsemän viikon rajun kamppailun jälkeen 26.5. Vaikka tiesimme kaikki, että kuolema on hänelle helpotus ja muuta ulospääsyä sairaudesta ei ollut, on ikävämme silti suunnaton. Mummo on ollut sukumme kantava voima ja keskeinen henkilö. Nyt tuntuu aika tyhjältä. Aloitamme uuden aikakauden, jossa yksi sukupolvi on poistunut ja on meidän vuoro alkaa kantamaan vastuuta. Mummomme jätti meille perinnöksi monia hienoja arvoja, joita toivon, että voimme vaalia. Periksi ei anneta, perheestä pidetään huolta vaikka viimeisillä voimilla, heikompaa ei saa sortaa ja monia muita upeita ajatuksia, jotka varmasti kantavat meitä eteenpäin. Mummomme horjumaton rakkaus ja sitoutuminen meitä kohtaan on suuri voimavara ja esimerkki meille jälkeenjääneille.
Vaikka mummon poismeno on äärimmäisen surullinen asia, on se toisaalta tuonut meitä sukulaisia lähemmäksi toisiamme. Olemme mökkeilleet mummon ja ukin rakentamalla mökillä sekä hautajaisviikonloppuna että viime viikonloppuna, kun laskimme uurnan. Lisäksi äitini, Varpu ja hänen vanhempansa olivat siinä välissä Helsingissä. Yhdessäolo on ollut parasta lääkettä suruumme.
 |
| Minun kukkaseppele mummon haudalla. |
 |
| Mökkijärvemme |
 |
| Aurinko on hellinyt meitä mökillä |
 |
| Pikku-orava hautausmaalla |
 |
| Helsingissä Iha-Linesin illallisristeilyllä (vas. äitini) |
 |
| Risteily alkamassa Helsingin Kauppatorilta |
 |
| Helsinki mereltä katsottuna |
 |
| Kalalautanen a'la Iha-Lines |
 |
| Parasta omenapiirakkaa pitkään aikaan! Vei kielen mennessään. |
Laitan pian reseptin herkulliseen kukkakaalikeittoon, jota valmistimme Helsingissä. Lisäksi minulla on pari muuta kivaa ohjetta jemmassa.
Raportoi: Hilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti