Serkku

Minä olen tällainen 16-vuotias tyttö joensuusta ja kirjoitan blogia yhdessä kummini kanssa.  Asun viikot tätini luona kaupungissa, koska käyn siellä koulua. Viikonloppuisin menen kotiini maalle, jossa asuu lisäkseni äitini, isäni, siskoni, 2 koiraa ja kissani. Muutto oli todella hyvä ratkaisu, sillä en olisi jaksanut niin pitkää koulumatkaa. Oppii myös arvostamaan enemmän omaa kotia ja perhettä. Huomaa, että välini ovat parantuneet esimerkiksi siskoni kanssa, kun emme näe arkisin. Itse asiassa koen, että tällä hetkellä olemme aika läheisiä:)  Synnyin 30.10.1997. Ala-asteen kävin kyläkoulussa, jossa ei ollut paljon oppilaita. Tavallaan se oli ihanaa, mutta myös rankkaa aikaa. Hyviä puolia olivat ne, että kaikki tunsivat hyvin toisensa ja olimme oikeastaan vähän niin kuin yhtä suurta perhettä. Koulussamme oli todella vähän ikäisiäni tyttöjä ja se oli ikävää, ettei samanikäisiä kavereita paljoa ollut. Yläastetta kävin Pyhäselän yläkoulussa. Sinne meno oli minusta todella pelottavaa, koska en tuntenut ketään luokaltani. Pian kumminkin sain todella hyviä kavereita luokaltani ja meillä on vieläkin läheinen tyttöporukka, jonka kanssa vietämme tyttöjeniltoja ja tuemme toisiamme. Löysin myös parhaan ystäväni Oonan, jonka kanssa päädyimme opiskelemaan samaan lukioon onneksi. Nyt siis opiskelen Joensuun lyseon lukiossa ja olen todella tyytyväinen valintaani! Koulussa on ihania tyyppejä ja opiskelu on ihan kivaa, vaikka välillä myös tosi rankkaa. 

 Ruoanlaitto ja leipominen ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Muistan kuinka innoissani pienenä tyttönä olin, kun äiti laittoi pullataikinan kohoamaan tai rupesi ruskistamaan jauhelihaa kastiketta varten. Minun piti aina saada olla apukokkina. Seiskalla, kun aloitin kotitalouden innostukseni ruoanlaittoa kohtaan vain kasvoi ja kasvoi. Olen kerännyt paljon erilaisia kokkauskirjoja ja leikellyt lehdistä reseptejä. Olen kirjoitellut myös omia reseptejä ylös, haaveena joskus tehdä jonkinlainen oma reseptikirja. Ruoanlaitto on jollain tavalla myös terapeuttista ja minusta on ihanaa kokea uusia makuelämyksiä. Uusissa ravintoloissa käynti ja erilaisten ruokien kokeilu on todella kiinnostavaa. mistä saan vinkkejä omaan kokkaamiseeni. Bravuureitani ovat erilaiset pastaruoat ja kaikki kanasta valmistettavat ruoat. Lempiruokiani ovat kiinalainen, pastaruoat ja erilaiset salaatit. On outoa, miten pienempänä olin niin nirso ruoan suhteen, mutta nyt syön melkein mitä vain. Erilaiset juustot ovat paheeni, suosikkejani ovat vuohenjuusto, parmesaani ja halloumi. Kaikenlaiset juustot uppoavat minuun! Myös jäätelö ja avokado kuuluvat minun herkutteluhetkiini<3 Haaveenani olisi perustaa oma kahvila, jossa olisi teemaviikkoja eri maiden ruokakulttuureista.Toinen todella suuri haaveeni olisi päästä asumaan kesäksi Italiaan ja kokata tuoreista ihanista raaka-aineista kaikenlaisia ihania italialaisia ruokia.

Kuten jo kerroin, kahvilassa työskentely olisi minusta mukavaa. Muita toiveammatteja ovat ravitsemusterapeutti ja psykologi. Haluan sosiaalisen työn, jossa voin olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Ravitsemusasiat sekä terveelliset elämäntavat kiinnostavat minua kovasti, joten ravitsemusterapeuttina oleminen olisi aika unelma työ!

Tykkään paljon lukemisesta. Luen paljon erilaisia kirjoja ja muotilehtiä. Olen aina ollut lukutoukka ja sellaisen tulen aina olemaankin.

Kaupoilla käyminen on minusta ihanaa! Rakastan shoppailua ja kaupungilla kiertelyä. En mene kaupungille aina ostamaan jotain, vaan keräämään ideoita, joita voin hyödyntää oman vaatekaappini sisällöllä. Sisustamisesta pidän myös paljon ja en malta odottaa, että pääsen joskus sisustamaan oman kotini.

Olen sosiaalinen ihminen, viihdyn paljon ihmisten seurassa, mutta kaipaan kumminkin omaa rauhaa. Yksin tykkään käydä lenkillä metsässä, on ihanaa, kun kotona maalla on niin rauhallista. Viikonloppuisin tulee  paljon tallusteltua koirien kanssa. Sielu lepää. Tanssi ja uinti ovat myös tärkeitä harrastuksia minulle. Ylipäätään liikunta on aivan ihanaa! Soitin ennen myös pianoa ja ja kannelta, mutta enää en valitettavasti ole kerennyt. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni ja toivon, että vielä joskus minulla on aikaa ja voin soittaa taas.

Pyrin olemaan positiivinen tulevaisuuden suhteen ja säilyttää kokkausharrastukseni, vaikka minusta ikinä ei varsinaista kokkia tulisikaan.

Kysymyksiä elämästäni saa laittaa kommenttiboksiin, jos sellaisia tulee:)