lauantai 31. toukokuuta 2014

Siskon ylppäreitä ja matkakuumetta

Moikka kaikille!

Postaan tällä hetkellä junasta, sillä olen menossa viikoksi Helsinkiin. Viikko tulee pitämään sisällään mm. Miley Cyruksen keikan, Hillan kanssa olemista ja kokkailua, lintsillä käymistä, pikkuserkkujen näkemistä sekä sushia. Oikein maukkaalta ja hauskalta viikolta kuulostaa siis!
Mutta ennen kun alan höpöttelemään tulevasta viikosta lisää, voisin kertoa teille tästä niin erityisestä päivästä. Tänään juhlimme nimittäin siskoni Veeran ylioppilasjuhlia. Tuntuu oudolta, sillä vasta olimme molmemmat pieniä tenavia. Aamu alkoi kauheilla kriiseillä kuten aina. Minä en löytänyt kenkiäni enkä boleroa, Veeran mekosta hajosi olkain, eikä mekkoa saatu kunnolla kiristettyä. Lisäksi Veeran aamuinen käynti meikissä osoittautui virheeksi. Veeran omien sanojen mukaan hän näytti ihan noita-akalta ja joutui tekemään itselleen uudestaan meikin. Nainen ei vaan voi juhlatilanteissa välttyä kriiseiltä, niin se vain on! Mutta hyvin me selvittiin! Vieraita kutsuttiin noin sata henkeä eli isot juhlat oli kyseessä. Naureskelinkin tuossa matkalla rautatieasemalle, että kerrankin on ihana mennä istumaan junaan, sillä jalat ovat niin kipeät! Juoksin koko ajan ristiin rastiin, milloin olin kuvaamassa, tarjoilemassa alkujuomia, tyhjentämässä tiskikonetta, täyttämässä tarjoilupöytää, juttelemassa vieraiden kanssa.... Ihan kävi urheilusuorituksesta! On todella harmi, että sää ei ollut mikään parhain, mutta onneksi ei sentään satanut! Illemmalla aurinkokin riemuksemme näyttäytyi. Oli tosi kiva nähdä sukulaisia ja muita tuttuja pitkästä aikaa, vaikka kaikkien kanssa ei montaa sanaa kerennyt vaihtamaan.

Onnellinen ylioppilas!

Puspus!

Minun rakkaat siskoni!<3 Vaikkei Hilla oikeasti siskoni olekaan, hän on silti minulle niin tärkeä, että olen aina ptänyt häntä siskonani/varaäitiniäni.

Perhepotretti

Suolaista syötävää. Tarjolla oli karjalanpiirakoita munavoin kera, kinkku-ja lohivoileipäkakkua, vihersalaattia, kanapastasalaattia sekä wardolfin salaattia. Oikein hyvää oli!


                                    


Härkösen poppoo. Hulvatonta meininkiä;)

Veera ja meidän tätimme Sirpa, jonka luona asuin aina viikot, kun oli vielä koulua. 


 Ajan kuluminen näin nopeasti on tavallaan aika pelottavaa. Itselläni olisi ylioppilasjuhlat parin vuoden päästä, jos hyvin käy. Kirjoitukset eivät kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, vaan jos haluaa menestyä, täytyy tehdä paljon töitä. Olen ylpeä siskostani ja hänen saavutuksistaan. Matka aikuisuuteen ja omaan ihanaan tulevaisuuteen on pitkä ja kivinen. Veera on aina taistellut unelmiensa eteen. Hän osaa sanoa asioita suoraan ja tehdä töitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Siskoni on pienestä pitäen ollut hyvin kaikkien kanssa toimeentuleva ja sosiaalinen. Oman itsensä löytäminen vie aikaa ja luulen, että Veera on jo lähellä sitä. Toivon, että tulevaisuus tuo hänelle kaikkea ihanaa tullessaan ja että hän osaa pitää unelmistaan kiinni. Vielä kerran onnea rakas sisko, olet minulle tärkeä!<3

Haluan myös toivottaa oikein ihanaa kesälomaa niille, joilla se alkoi! Palaillaan pian:)!


-Varpu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti